Kaksi helmeä

Olen toiminut nyt puolisen vuotta yrittäjänä. Sitä ennen huonekalurestauroinnin opettajana ja osa-aikaisena huonekalurestauroijana alan muille yrittäjille. Olen harjoitellut museossa, tehnyt töitä messuilla ja liikkeissä. Ostanut, myynyt ja korjannut antiikkia. Ja ennen kaikkea rakastanut vanhojen huonekalujen historiaa!

Aloin miettimään rakkaimpia ja mieleenpainuneita töitäni vuosien varrelta. Töitä on ollut paljon ja monipuolisesti. Lumoavia ja välillä todella raskaita, mutta palkitsevia restaurointikohteita. Olen nähnyt mitä vanhoille esineille ei missään nimessä saisi tehdä. Olen myös ollut todella onnekas, koska kohdalleni on osunut opettavia töitä sekä alalleen uskollisia opettajia. 

Porfolioita ja kuvakansioita selaillessa, kaksi työtä nousi ylitse muiden. Tämä johtuu varmasti voimakkaista tunteista ja muistoista kumpaankin työhön. Kumpikin näistä töistä ajoittuu opiskeluajalle.

Ensimmäisenä talonpoikaiskello. Tämä kello oli kokenut kovia. Kellon vasen reuna puuttui kokonaan ja samalla oli kadonnut pala historiaa koristemaalauksien mukana. Puuttuva osa korjattiin kellon muuta runkoa vastaavalla puulajilla ja tasoitettiin kipsillä. Suurin osa kellotaulusta ja koristemaalauksista saatiin peilikuvana säilyneeltä pinnalta. Yläreunan koriste vaati hieman luovuutta ja suunnittelua olemassa olevan pohjalta. Käytin apuna kellon koristemaalauksissa jo olevia muotoja, värejä ja tyyliä. Kaikki uusi on siis toistoa jo olemassa olleesta. Valmis kellotaulu ja koristemaalaus erosi vanhasta pinnasta tasaisuudellaan ja puhtaudellaan. Piirsin pintaan krakeloituneen pinnan ja samalla patinoin pintaan.

Talonpoikaissohvasänky Porvoon pitäjästä
Porvoon käsityöläisten historiaa 1600-1899 sekä Porvoon Teissalasta peräisin olevan kustavilaisen talonpoikaissohvasängyn restaurointi.

Otteita opinnäytetyöstäni:

Opinnäytetyön valinta oli minulle selvä jo ensimmäiseltä vuosikurssilta asti. Halusin restauroida Porvoosta isäni vanhempien tilalta itselleni käyttöesineen, olla olisi samalla tunnearvoa. Tila oli isovanhempieni kuoltua ollut useita vuosia tyhjillään. Toistuvilta tutkimusmatkoilta isovanhempieni päärakennuksen ullakolta, ulkosaunasta sekä riihestä löytyi monia korvaamattomia aarteita. Monen huonekalun kohdalla uskoin jo löytäneeni opinnäytetyöni, mutta aina löytyi jokin mielenkiintoisempi, haastavampi ja tunnearvoltaan tärkeämpi huonekalu.

Lopullinen päätös syntyi syksyllä 2007. Isäni kertoi isovanhempieni ulkosaunassa olevasta talonpoikaissohvasta, joka voisi kiinnostaa minua. Seuraavan kerran Porvoossa olessani kävimme saunalla katsomassa sohvaa. Saunan kostea ilma oli tehnyt tehtävänsä, mistä johtuen sohva paljastui valitettavan huonokuntoiseksi. Onnekseni saunan viereisestä aitasta löyti toinen vielä isompi ja mielenkiintoisempi sohva. Aitta oli täytetty lattiasta kattoon polttopuilla, joiden päällä sohva lepäsi, aivan katon rajassa. Sohvan saaminen ulos tuntui mahdottomalta. Aitan ovia ei voinut avata kokonaan puiden sortumisvaaran vuoksi. Ainoa vaihtoehto oli purkaa osa päätyseinästä ja nostaa sohva sitä kautta ulos.

Sohvasängyn restaurointi koostui kolmesta osasta: maalinpoistosta, puuttuvien puuosien korvaamisesta ja pintakäsittelystä. Eniten työtunteja kului maalinpoistoon. Puuttuvat puuosat olen suunnitellut perimätiedon sekä sohvasta löytyneiden jälkien perusteella. Kaikki käyttämäni puu on peräisin Porvoon valtiopäivien aikana Aleksanteri I:n majatalona käyttämästä talosta, josta ne purettiin vuonna 2004 tapahtuneen tulipalon jälkeen. Laudat ovat todennäköisesti sohvaanikin vanhempia. Pintakäsittelyn ensimmäisenä prioriteettina oli alkuperäisen pintakäsittelyn suojaaminen. Suojaavan pinnan tein ohuella sellakalla, joka on mahdollista poistaa maalipinnan päältä. Uudet puuosat maalasin alkuperäistä vastaavalla faalunin punaisella pellavaöljymaalilla, jonka jälkeen patinoin koko sohvan yhteneväiseksi. Viimeistelin pinnan ohuella lasuurilla.

Yllä olevassa kuvassa juuri valmiiksi saatu talonpoikaissohvasänky. Sohva on kulkenut mukanani siitä lähtien (kaikkien muutoissa auttaneiden painajaisena). Se on asunut kanssani kerrostalossa, toiminut välillä sohvana, vuoden verran sänkynäni ja palannut kanssani Porvooseen. Nyt sohva palvelee meitä Villa Olivian ruokasalissa!