Sain viime viikonloppuna ihanan yllätyksen avomieheni äidiltä; neljä kansiollista vanhoja Antik & Auktion -lehtiä! Lehdet ovat 1970- ja 80-luvuilta ja upeasti omissa kansioissaan siististi arkistoituna. On mielenkiintoista katsoa millä hinnoilla antiikkia on tuohon aikaan ostettu ja myyty. Sama tavarahan liikkuu edelleen, mutta pääasiassa hieman kalliimmalla hinnalla. Hinta muuttuu myös sen mukana, mitä milloinkin ihmiset haluavat kotiinsa kerätä. On mukava huomata, että antiikkia kerätään ja arvostetaan tänä päivänä muuallakin kuin perinteisissä "antiikkikodeissa". Kodin ei tarvitse olla täynnä antiikkia. Yksittäinen vanha esine voi olla myös modernin kodin helmi.
Näistä lehdistä riittää selattavaa pitkäksi aikaa! Jututhan eivät ole mitenkään vanhentuneet. Paljon samoja aiheita kuin tämän päivän lehdissä, mutta myös paljon sellaista mikä ei juuri nyt ole "muodissa". Näitä selaillessa tulee monen esineen kohdalla mieleen kysymys; onkohan tämä vielä jäljellä ja alkuperäisessä asussaan? Tämä muistuttaa myös siitä, ettei menneiden vuosisatojen esineitä tule mistään lisää.
Omassa arvomaailmassani antiikkia ja sen mukana tulevaa kulttuurihistoriaa ei voi koskaan vaalia liikaa. Olen joskus ostanut vanhoja kehnommin ootrattuja esineitä vain pelastaakseni ne valkoiselta maalilta tai lipeäpesulta. Vaikka nämä maalaukset eivät ole "mestarin kädestä" on niissä silti paljon historiaa mukana. Erään asiakkaan olen saanut nauramaan rakkaudelleni antiikkiin, kun huonekalua tuodessa helpottuneena totesin sen pääsevän selvästi hyvään kotiin!
Omassa arvomaailmassani antiikkia ja sen mukana tulevaa kulttuurihistoriaa ei voi koskaan vaalia liikaa. Olen joskus ostanut vanhoja kehnommin ootrattuja esineitä vain pelastaakseni ne valkoiselta maalilta tai lipeäpesulta. Vaikka nämä maalaukset eivät ole "mestarin kädestä" on niissä silti paljon historiaa mukana. Erään asiakkaan olen saanut nauramaan rakkaudelleni antiikkiin, kun huonekalua tuodessa helpottuneena totesin sen pääsevän selvästi hyvään kotiin!
Willow-aiheen historiaa!
Ruotsalainen puuseppämestari Georg Haupt ja hänen töitään.
Voi mikä aarre! Tosi kiinnostavaa millainen antiikki on ollut eri aikoina suosittua. Muistelen, että 90-luvun alkupuolella mun sukulaiset hankki kertaustyylisiä ja tummia jugend-kalusteita ja nyt taitaa olla enemmän muodissa vanhempi ja yksinkertaisempi muotokieli. Jostain muistan myös lukeneeni, että 80-luvulla oli yleistä poistaa kaikki pintakäsittelyt ja vahata lopuksi kalusteet mehiläisvahalla. Onneksi vielä kuitenkin löytyy esineitä alkuperäisillä pinnoilla!
VastaaPoistaAntiikkiliikkeissä ja varsinkin lehdissä huomaa funkkiksen olevan juuri nyt pinnalla. Tuosta puulle puhditamisesta.. Vieläkin tulee paljon pyyntöjä talonpoikaisantiikin kanssa, että "laitetaan silleen alkuperäiselle puupinnalle". Monella on siis väärä käsitys (varmasti tuon puhdistustrendin jäljiltä), että talonpoikaiset kalusteet olisivat olleet puupinnalla. Maalipintahan on kertonut talon vauraudesta. Väreillä ja koristemaalauksilla on siis ollut iso merkitys. Mehiläisvaha paljaalla puupinnalla, tekee myöhemmästä käsittelystä haastavaa. Itse yritän aina avata historiaa ja pintakäsittelyn syitä asiakkaalle. Yleensä asiakas innostuu kuullessaan historiaa ja näkee huonekalun aivan uudessa valossa :)
PoistaHienoa, että on säilytetty vanhat lehdet...:)
VastaaPoistaKyllä! Nämä ovat aarre :)
PoistaHei,
VastaaPoistaKivoja nuo vanhat sisustus/antiikkilehdet minustakin. Yritän säilöä muutamaa Architektur und Kultiviertes Wohnen-lehteä -70 luvulta.