Pari sanaa elämästä

Tämä on varmasti henkilökohtaisin teksti, jonka olen koskaan blogiin kirjoittanut. Olen tätä pyöritellyt mielessäni ja miettinyt ajankohtaa useamman kuukauden. En ole blogissa kovin henkilökohtaisia asioita tuonut koskaan esille, mutta nyt on on tilanne jota en voi kiertää.

Ero. Oma elämä on viime vuoden lopulta asti ollut kasa pahvilaatikoita, kyyneliä ja vähän lisää kyyneliä. Päätös erosta syntyi ennen joulua. Mies oli meistä se vahvempi, joka osasi sanoa ääneen ettei tämä toimi. Tein päätöksen kertoa blogin puolella erosta sitten, kun siltä tuntuu. Se tunne on ollut jo jonkin aikaa, mutta sanojen hakeminen ja niiden muotoileminen on ottanut aikansa. Aiheen avaaminen tuntuu avaavan myös kyynelkanavat vaikka oma elämä on ottanut jo askeleita eteenpäin.

Vuoden lopulla päälle viisikymmentä kiloisesta naisesta katosi jonnekin kuusi kiloa. Henkisen uupumuksen seuraksi liittyi fyysinen väsymys ja voimattomuus. Ero oli raskas päätös raskaalle vuodelle. Vietin vuodenvaihteen yksin reissussa. Suomesta lähtiessä päätin selvitä kaikesta ja mennä eteenpäin vaikka kuinka sattuisi. Illalla hotellihuoneen oven sulkeuduttua valuin seinää pitkin lattialle itkien. Lattialle lyyhistyi nainen, joka ei enää noussut ylös. Ja hyvä näin. Tätä ihmistä en ollut enää pitkään aikaan tunnistanut ja tämän asian kohtaaminen on ollut raskaampaa kuin itse ero. En vielä ole itsekään ymmärtänyt mikä muuttui, mutta se muutos on näkynyt ja tuntunut.

Omaan elämääni on astunut alkaneen vuoden aikana monta ihmistä, jotka eivät varmasti itse ymmärrä omaa merkitystään minulle. Suurin osa näistä ihmisistä on upeita naisia, josta jokainen on pitänyt minua pystyssä, kun en ole siihen itse pystynyt. Muutama joutunut tekemään tätä ihan kirjaimellisesti.

Lopuksi muutama sana ihmiselle, jonka kanssa olen jakanut elämän ja arjen viimeiset viisi vuotta. Olen kiitollinen kaikesta. Olen saanut mahdollisuuksia, luoda upean kodin ja ennen kaikkea rakastaa sinua.

TallennaTallenna
TallennaTallenna