Perinteinen kultaus

Viime syksynä noudin verstaalle kaappikellon, jonka asiakas oli itse upeasti kunnostanut. Kaappikello oli ollut varsin huonossa kunnossa ja siihen oli jouduttu tekemään paljon puutöitä sekä täysin uusi pintakäsittely. Verstaalle tullessa kaappikellosta puuttuivat enää kultaukset, jotka jäivät minun huolekseni. Kellossa oli valtava määrä uudelleen veistettyjä irrallisia koristeita, jotka kultasin ja kiinnitin paikoilleen. Kellotaulun lasin ympärillä olevassa kehyksessä oli vielä jäljellä alkuperäinen, mutta paikoittain irronnut kultaus. Kehykseen tein kiinnityksiä ja lisäyksiä, joilla alkuperäinen kultaus saatiin säilytettyä.

Perinteinen kultaus on varsin hidasta ja tarkkaa puuhaa. Kaappikello pääsi vasta vuodenvaihteessa takaisin kotiin, jossa se näytti upeammalta kuin uskalsin odottaa. Aidolla kullalla tehnyt pinnat heijastavat voimakkaasti valoa lyöntimetalleihin verrattuna.

Olen tehnyt kultauksia jonkin verran ja joka kerta oppinut uutta. Blogin puolelle ajattelin koota yksinkertaiset ja helpot ohjeet perinteiseen kultaukseen. Samalla kertoa myös muutaman oman vinkkini. Luvassa siis kultaa ja kimallusta!