Nämä tuolit ovat aiheuttaneet verstaalla hieman pohdittavaa ja pidempiä kahvitaukoja. Tuoleja on isompi erä ja ne ovat tulleet verstaalle kahden pareina istuimien vaihtoon. Asiakas toivoi punontojen tilanne vanerisia istuimia, joita tähän Thonetin malliin on myös tehty. Vaneri-istuin on siis myös tyylillisesti sopiva vaihtoehto tälle tuolille. Vanerille on jyrsitty sopivan syvyinen ura ja vaneri muotoiltu sen mukaan. Tuolit ovat toimineet hyvin, mutta pintakäsittelyn kanssa on tullut vastaan ihan uusi ongelma.
Erona normaaliin pintakäsittelyyn näiden kanssa on itsetehdyn öljypetsin sijasta käyttämäni vesipetsi. Päädyin vesipetsiin haastavan sävyn takia, joka löytyi kahden eri sävyn kerrostamisella Herdinin petseistä. Normaalisti petsaukset ovat itse sekoittamiani ja öljypohjaisia. Lopputuloksessa ei ole ollut muuta eroa tai huonoa kuin se, että lakka ei tunnu kestävän kunnolla käytössä. Pintaan muodostuu siis kosteusvaurion näköisiä jälkiä.
Tämä on hämmentänyt kovasti ja aluksi epäilinkin juuri kosteutta, mikä yleensä on syynä sellakan pintavaurioihin. Ongelma kuitenkin toistui korjauksen jälkeen. Syyksi epäilen tällä hetkellä eniten pohjaa, josta puuttuu öljy – tämä on se ainoa ero vastaaviin kalusteisiin, jossa pinnat ovat kestäneet hyvin. Helpoin ratkaisu olisi tietenkin kaivaa esille jokin toinen lakka, mutta haluan selvittää miksi näin käy juuri näiden tuolien kohdalla. Toinen vaihtoehto tälle reaktiolle ja syy voi tietenkin olla sellakkaerässä, minkä takia haenkin kokeiluun toisen hiutaleen. Hämmentävää kuitenkin, koska kyseessä ovat samat aiheet joita käytän jatkuvasti isoja määriä.
Nämä tilanteet ovat tavallaan myös tämän työn parhaita puolia. Haasteet ja se, että työ muistuttaa välillä omasta ammattitaidosta ja sen tärkeydestä. Nämä ovat niitä hetkiä, kun sitä taitoa ja mielenkiintoa tähän puuhaan vaaditaan eniten. Eiköhän tämänkin syy pienellä tutkimustyöllä selviä!
Lähetä kommentti