Japanilainen Kintsugi – toiselta nimeltään Kintsukuroi – on perinne ja taiteenlaji, joka on aina ajatuksellaan koskettanut itseäni. Kintsugi tarkoittaa käytännössä rikkoutuneen keramiikka esineen tai astian paikkaamista kullalla tai muulla metallilla. Rikkoutunut astia on haluttu paikata mahdollisimman arvokkaasti ja kauniisti. Tällä kunnioitetaan esineen historiaa ja kulta tekee astiasta samalla arvokkaamman kuin uusi. Nykyään tavaroita harvemmin tehdään kestämään ja moni alunperin sukupolvelta toiselle kestäväksi tarkoitettu tuote hajoaa jo ensimmäisellä käyttäjällä mahdollisimman halpojen materiaalien sekä kustannustehokkaan valmistuksen seurauksena. Hetkittäin tuntuu, että olemme unohtaneet miten kaunista ja monella tavalla tärkeää korjaamisen taito on.
Olen aikoinaan työskennellyt antiikkiliikkeessä, jossa rikkinäiset Arabian astiat heitettiin kylmästi menemään. Olen itse jotenkin aina säälinyt näitä astioita ja usein pelastanutkin joitain itselleni. Voiko pieni kolhaisu viedä todellakin kaiken arvon mennessään? Myös somessa huomaan usein tapauksia, joissa käytössä kolhiintunut astia on omistajansa mielestä käyttökelvoton ja arvoton. Onko oikeasti näin? Voisiko tällä tekniikalla vanha vuoka olla arvokkaampi kuin uusi ja ehjä? Näin ehkä samalla uskallettaisiin rohkeammin käyttää niitä arvokkaampia ja parempia astioita, pelkäämättä niiden kulumista tai hajoamista. Arkikin saa olla kaunista.
Church Square Ceramicsin Kaisan tekemä tarjoilulautanen oli hajonnut lasitusvaiheessa uunissa. Kaisa harmitteli valtavan kauniin lautasen hajoamista, jolloin muistin tämän tekniikan. Lautanen on odotellut aikaansa verstaalla ja viimein sain inspiraation alkaa paikkaamaan sitä kullalla. Tuntuu, että tämän kaltaiset pienet projektit aina jäävät isompien jalkoihin.
Paikkasin Kaisan lautasen liiman ja kultamaalin seoksella. Tähän projektiin voi käyttää keramiikan liimaamiseen sopivia liimoja – pikaliima saattaa olla vähän turhan nopea kuivumaan. Liimaan voi sekoittaa kohtuusella maalia – tämä vaikuttaa liiman ominaisuuksiin. Paras vaihtoehto on kuitenkin pigmentit.
Sekoitin liiman ja kullan palettiveitsellä, jonka jälkeen levitin kullatun liiman liimapinnoille. Liimauksen jälkeen olen pyyhkinyt ylimääräiset roiskeet pois pinnasta. Tämä lautanen on menossa koristekäyttöön – käyttöön tulevan astian kanssa kannattaa olla tarkka liiman valinnassa.
Vinkki! Tämä on myös mahtava tapa paikata astia, josta on hukkunut palanen.
Mitä teillä käy kolhiintuneille astioille?
Tulipa kaunis! Minäkin olen aina ihaillut tämän perinteen ideaa. Olisi kiva itsekin joskus kokeilla!
VastaaPoistaUpea lopputulos!
VastaaPoistaIhailen muutenkin työtäsi. Pelastat ja herätät henkiin vanhat arvokkaat huonekalut ja esineet. <3
Melkeimpä kauniimpi korjattuna!
VastaaPoistaAivan mahtava periaate ja lopputulos kelpaisi kelle vaan! Omistan vanhoja, perittyjä astioita ja suhtaudun niihin tunteella, mutta meillä ne ovat myös käyttötavaraa. Muutamassa Arabian Pekka- kulhossa ja maitokannussa on halkeamaviivoja pohjassa. Maitokannusta puuttuu pieni pala reunasta, se reuna on jo aivan patinoituneen näköinen, pidän siitä ja käytämme sitä. Astiat ja niiden antajat herättävät mukavia muistoja päivittäin pöydässämme, miksi siis koristaisimme niillä vain hyllyt tai seinät. Niin, toki joukossa on muutama niin hauraan ja käytetyn oloinen, että ne ovatkin sitten päässeet tauluksi seinälle. Ihailen ammattitaitoasi ja luulen, että sinun on aika vaikea ostaa mitään uutta. Osaat arvostaa vanhaa kunnostettua ja saat niistä paljon mielenkiintoisempia ja persoonallisempia asioita
VastaaPoistakuin kauniit uudet. Mukavia päiviä sinulle!
Hieno! Mitä liimaa itse käytit?
VastaaPoistaOlipa ihana tutustua tähän korjaustapaan blogissasi 😍
VastaaPoista