Tässä kuussa tulee täyteen viides vuoteni yrittäjänä huonekalurestauroinnin parissa. En ole hetkeäkään ollut ilman töitä, mistä olen suunnattoman kiitollinen asiakkailleni, joista moni on palannut aina uudelleen uusien haasteiden kanssa. Toki normaalin yrittäjän tavoin stressaan tulevista töistä vaikka kalenteri olisi myyty täyteen kuinka pitkälle tahansa.
Viisi vuotta on mennyt nopeasti. Vuosiin on mahtunut valtava määrä huonekaluja ja kolme verstasta. Todella tyytyväinen olen ollut restaurointitöiden valtavaan kirjoon. Tottakai välillä tulee hetkiä kun tuntuu, että ovesta ei tule sisään muuta kuin samoja huonekaluja. Onneksi kaikki kalusteet ovat kuitenkin erilaisia vikoineen ja vaurioineen. Tätä työtä ei siis ainakaan tarvitse pelätä tylsäksi.
Viisi vuotta on mennyt nopeasti. Vuosiin on mahtunut valtava määrä huonekaluja ja kolme verstasta. Todella tyytyväinen olen ollut restaurointitöiden valtavaan kirjoon. Tottakai välillä tulee hetkiä kun tuntuu, että ovesta ei tule sisään muuta kuin samoja huonekaluja. Onneksi kaikki kalusteet ovat kuitenkin erilaisia vikoineen ja vaurioineen. Tätä työtä ei siis ainakaan tarvitse pelätä tylsäksi.
Mitä kaipaan yrittäjänä eniten?
Palkkatyöläinen haaveilee yrittäjän vapaudesta ja yrittäjä palkkatyön eduista. Rakastan sitä, mitä työkseni teen ja nautin yrittäjyydestä. Vaikeina hetkinä kaipaan eniten sosiaalista työympäristöä ja ongelmien jakamista toisen ihmisen kanssa. Yksinyrittäjä on usein todellakin aika yksin. Onneksi ympärilleni on muodostunut luotettava tukiverkosto muista paikallisista- ja vähän pidemmälläkin toimivista yrittäjistä sekä alan kollegoista. Vastuu kaikesta on aina viimeisenä itselläni, mutta asiat tuntuvat kummasti helpommilta kun niitä pääsee jakamaan toiselle.
Isoin haaste on varmasti työajan rajoittaminen. En nyt tarkoita pelkkää konkreettista työtä vaan niiden "työajatusten" sivuun laittamista vapaa-ajalla. Tähän toimii itselläni parhaiten urheilu. Moni blogia pitkäänkin seurannut tuskin tietää, että olen erittäin intohimoinen juoksija. Urheiluun kannattaa panostaa oli kyseessä minkä alan yrittäjä tahansa.
Käsityöyrittäjän arki
Edelleenkään edes lähellä olevat ihmiset eivät täysin ymmärrä, mikä käsityöyrittäjän arki todellisuudessa on. Olen seurannut sivusta monen kollegan uupumusta ja päätöstä lopettaa alalla. Valehtelisin jos sanoisin, että tämä ajatus ei ole koskaan käynyt omassa mielessäni. Moni arvostaa isoin sanoin perinteistä ammatinvalintaa, mutta äänestää kuitenkin valinnoillaan jotain aivan muuta.
Käsityöyrittäjä ei pääsääntöisesti työllistä kuin itsensä. Jokainen meistä tukee kuitenkin tavalla tai toisella lisää töitä tuoden rinnakkaista ammatinharjoittajaa. Omalla kohdallani verhoilijaa, puutavaraliikettä tai esimerkiksi paikallista rautakauppaa. Olisi hienoa, jos välillä nostettaisiin näkyville myös ihan perinteisiä ammatinharjoittajia eikä ainoastaan moderneja startuppeja tai paljon työpaikkoja luovia teknologiayrityksiä. Toki nämäkin ansaitsevat arvostuksensa. Välillä kuitenkin tuijotan omia papereitani ihmetellen, miten paljon verorahoja näillä kahdella kädellä olen saanut kasattua. Olen monesti miettinyt, miksi käsityö- ja muiden pienyrittäjien verotaakkaa ei helpoteta. Enemmän rahaa yhteiskunta menettää varmasti loppuun palaneen yrittäjän kohdalla?
Olen aina rakastanut historiaa ja vanhoja tavaroita. Tarinat tavaroiden taustalla ovat suurin syy, miksi restauroijaan lähdetään ottamaan yhteyttä. Tälläkin hetkellä työn alla on lipasto joka on siirtymässä asiakkaan lapsenlapsen kotiin jatkamaan historiaansa taas uudella käyttäjällä. Yhä harvempi tänä päivänä valmistettu huonekalu tulee kestämään enempää kuin yhden käyttäjän. Tähän suurimpana syynä kustannustehokkuus, halvat materiaalit sekä nopeasti vaihtuvat trendit. Design-huonekalut ovat tietenkin ihan oma ryhmänsä, mutta nykypäivänä perittävät huonekalut ovat olleet ihan tavallisia arkisia kalusteita. Nämä tulevat varmasti katoamaan.
Omalla kohdalla suhde tavaraan on muuttunut – tai osuvampi ilmaisu on enkä kehittynyt. Haluan elämääni mahdollisimman vähän tavaraa ja ne tavarat, jotka ympärilleni otan ovat tärkeitä tai tarpeellisia. Olen aina valinnut uuden sijasta vanhan. Teen edelleen saman valinnan, mutta vielä ennemmän ekologisesta näkökulmasta kuin ennen.
Kiitos vielä kaikille asiakkaille, jotka olette pitäneet tämän yrittäjän pystyssä! Ja kiitos myös kollegoille ja mahtaville yhteistyökumppaneille, joita ilman ei pärjäisi hetkeäkään. Innolla odotan tulevia vuosia ja uusia projekteja. On ollut myös ihanaa huomata, miten hyvin blogin puolella on otettu vastaan restaurointiaiheet ja jutut verstaalta. Paljon olen saanut toiveita postausaiheista ja niitä saa edelleenkin laittaa! Toteutan aina sopivan työn ohessa niitä tänne blogin puolelle.
Anna mahdollisuus periä vanha huonekalu.
Tue paikallista.
Arvosta ainutlaatuisuutta, ammattitaitoa ja intohimoa.
Työn takana on yksi ihminen ja kaksi kättä.
Käsityöläistä ei korvaa mikään aplikaatio.
–
Antiikki & Restaurointi Laurila
Yrittäjänkatu 8 K, Porvoo
antiikki@restaurointilaurila.fi
restaurointilaurila.fi | Instagram @restaurointilaurila
Käsityöyrittäjä ei pääsääntöisesti työllistä kuin itsensä. Jokainen meistä tukee kuitenkin tavalla tai toisella lisää töitä tuoden rinnakkaista ammatinharjoittajaa. Omalla kohdallani verhoilijaa, puutavaraliikettä tai esimerkiksi paikallista rautakauppaa. Olisi hienoa, jos välillä nostettaisiin näkyville myös ihan perinteisiä ammatinharjoittajia eikä ainoastaan moderneja startuppeja tai paljon työpaikkoja luovia teknologiayrityksiä. Toki nämäkin ansaitsevat arvostuksensa. Välillä kuitenkin tuijotan omia papereitani ihmetellen, miten paljon verorahoja näillä kahdella kädellä olen saanut kasattua. Olen monesti miettinyt, miksi käsityö- ja muiden pienyrittäjien verotaakkaa ei helpoteta. Enemmän rahaa yhteiskunta menettää varmasti loppuun palaneen yrittäjän kohdalla?
Muutokset vuosien varrella
Olen aina rakastanut historiaa ja vanhoja tavaroita. Tarinat tavaroiden taustalla ovat suurin syy, miksi restauroijaan lähdetään ottamaan yhteyttä. Tälläkin hetkellä työn alla on lipasto joka on siirtymässä asiakkaan lapsenlapsen kotiin jatkamaan historiaansa taas uudella käyttäjällä. Yhä harvempi tänä päivänä valmistettu huonekalu tulee kestämään enempää kuin yhden käyttäjän. Tähän suurimpana syynä kustannustehokkuus, halvat materiaalit sekä nopeasti vaihtuvat trendit. Design-huonekalut ovat tietenkin ihan oma ryhmänsä, mutta nykypäivänä perittävät huonekalut ovat olleet ihan tavallisia arkisia kalusteita. Nämä tulevat varmasti katoamaan.
Omalla kohdalla suhde tavaraan on muuttunut – tai osuvampi ilmaisu on enkä kehittynyt. Haluan elämääni mahdollisimman vähän tavaraa ja ne tavarat, jotka ympärilleni otan ovat tärkeitä tai tarpeellisia. Olen aina valinnut uuden sijasta vanhan. Teen edelleen saman valinnan, mutta vielä ennemmän ekologisesta näkökulmasta kuin ennen.
Kiitos vielä kaikille asiakkaille, jotka olette pitäneet tämän yrittäjän pystyssä! Ja kiitos myös kollegoille ja mahtaville yhteistyökumppaneille, joita ilman ei pärjäisi hetkeäkään. Innolla odotan tulevia vuosia ja uusia projekteja. On ollut myös ihanaa huomata, miten hyvin blogin puolella on otettu vastaan restaurointiaiheet ja jutut verstaalta. Paljon olen saanut toiveita postausaiheista ja niitä saa edelleenkin laittaa! Toteutan aina sopivan työn ohessa niitä tänne blogin puolelle.
Muutama ajatus käsityöalan yrittäjältä
Anna mahdollisuus periä vanha huonekalu.
Tue paikallista.
Arvosta ainutlaatuisuutta, ammattitaitoa ja intohimoa.
Työn takana on yksi ihminen ja kaksi kättä.
Käsityöläistä ei korvaa mikään aplikaatio.
–
Antiikki & Restaurointi Laurila
Yrittäjänkatu 8 K, Porvoo
antiikki@restaurointilaurila.fi
restaurointilaurila.fi | Instagram @restaurointilaurila
Hyvä postaus! Tsemppiä myös jatkoon :-)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaVoisin olla samalla alalla kuin sinä mutta valitsin toisin. Hienoa että jaksat ja nautit työstäsi. Onnea jatkossakin.
VastaaPoistaKiitos Terhi :)
PoistaOnnea! Monta, monta vuotta lisää yrittäjyyttä..:)
VastaaPoistaKiitos Hannele! Toivotaan, että tulee vielä monia vuosia :)
Poista