Pieni koti – paljonko tilaa ja tavaraa ihminen tarvitsee?

Olen kohta asunut lähes vuoden asunnossa, jonka voi luokitella pieneksi kodiksi. Kodissa on hieman alle neljäkymmentä neliötä ja erillinen varastotila. Olen varaston pyrkinyt alusta asti pitämään käytännössä lähes tyhjänä. Varastossa säilytetään vain matkalaukut sekä talvivaatteet kesällä ja kesävaatteet talvella. Varastotila ei siis ole muuttumassa unohdettujen tavaroiden hautausmaaksi.

Olin pitkään hankkimassa makuualkovin rajaavalle seinälle Ikean seinään kiinnitettävää Ivar -kaappia. Kaappi olisi tullut laskutasoksi kaikelle, mitä nyt kädestä pitää laskea kotiin tullessa. Varsinainen säilytystila olisi ollut treenikamoille, jotka lähinnä viettävät aikaa allekirjoittaneen päällä tai kassissa keskellä lattiaa. Muuta säilytystilaa asunnossani ei ole kuin kiinteät sälytyskalusteet sekä vanha tamminen klaffilipasto makuualkovin puolella.

Lähdin kerran jo kaappia Ikeaan hakemaan, mutta se sattui olemaan loppu. Tämän jälkeen kaapin hakeminen jotenkin vaan jäi ja lopulta totesin etten sitä oikeastaan mihinkään oikeasti tarvitse. Kaappi olisi ollut yksi ylimääräinen sisustettava kohta kodissa. Tähän olisi pitänyt hankkia jotain taulun tai peilin kaltaista, kukkamaljakko ja kokonaisuutta tukemaan, jonkin esine vailla varsinaista tarkoitusta. Siivosin muista kaapeista vuoden aikana oikeasti käyttämättä jääneet tavarat – ihanat vaatteet, joita ei vaan koskaan tule käytettyä. Lähes kymmenen maljakkoa muuttui muutamaksi oikeasti tarpeelliseksi, lakanoita taitaa olla nyt kolmet ja astioita on edelleen oikeasti vain yhdelle ihmiselle. Tyhjennyksen jälkeen treenikassi on mahtunut kaappiin ja tilaa tuli muutenkin lisää.

On muuten ihana fiilis, kun kaappi voi olla puoliksi tyhjä.

Olen nauttinut suunnattomasti minimalistisesta kodista, jonne ole ostanut vain tarvittavan enkä mitään pakon edessä. Monesta valinnasta olen ollut todella ylpeä jälkeen päin – kuten sohvasta joka tuli ihan sattumalta vastaan. Sohva, joka ei ollut enää tarpeellinen ensimmäiselle omistajalleen on minulle juuri täydellinen. Alle sadan euron sohva on tyylillisesti juuri sitä, mitä halusin eikä elämä sen kanssa ole stressiä jäljistä tai Vilgotin kaivaustöiden aiheuttamasta reiän alusta. Pieneen kotiin ei oikeasti tule kerättyä mitään turhaa tavaraa tai ostettua vaan sen takia, että on tilaa mikä pitää täyttää.

Olen viime aikoina kokenut vieraantuneeni lokerosta "sisustusbloggaaja" – vaikka en koe itse ikinä mihinkään lokeroon varsinaisesti kuuluneenikaan. Edellä mainittuun varmaan kuitenkin lukijoiden näkökulmasta eniten. Ei ole varmasti poikkeuksellista, että sairastuminen muuttaa ihmistä. Monen asian merkitys omassa elämässä on muuttunut tai kadonnut kokonaan tämän myötä. Tavara ja sen tarpeellisuus on varmasti kokenut sen suurimman muutoksen omissa arvoissani.

Jottei ihan kokonaan aiheesta vieraannuta, niin kokoa teille listan omista oivalluksistani pienessä kodissa elämisestä sisustuksen näkökulmasta. Mitä pieneen kotiin kannattaa hankkia ja mitä ei. Tässä varmasti ihan hyviä vinkkejä myös kesäkotiin! Toivottavasti herättää myös ajatuksia meitä ympäröivien tavaroiden merkityksestä ja niiden todellisesta tarpeellisuudesta.