Vastuullinen vuosi

Olen pidemmän aikaa pohtinut omaa kulutustani ja tavaroita, joita kerään ympärilläni. Syksyn ja alkutalven aikana vietetyt sisustustapahtumat, black friday ja tietenkin joulu ovat näillä ajatuksilla näyttäneet myös hieman erilaisilta. Tietoinen karsiminen osittain myös pakon edessä on pistänyt miettimään, mitä sitä todella tarvitsee ja mitä vain haluaa – ja ennen kaikkea, mistä se halu tavaraan kumpuaa. Mielenkiintoista on se, että luopuminen on tehnyt hyvää.

Jos säilytystilaa ei ole riittävästi, onko vastaus lisää säilytystilaa vai vähemmän tavaraa?

Talossani täysin identtistä yksiötä uudelle asukkaalle esitellyt huoltomies kertoi tämän henkilön harmitelleen kiinteän säilytystilan puutetta. Myös huoltomies oli sitä mieltä, että tilaa tavaralle on liian vähän. Omassa – aivan samalaisessa – asunnossani on kiinteä komero siivoustarvikkeille, vieressä vaatekaappi, kylppärin puolella toinen samankokoinen kaappi sekä keittiössä peruskaappitilan lisäksi vielä yksi iso kaappi. Näiden lisäksi omassa asunnossani on vain yksi säilytykseen tarkoitettu huonekalu – kuvissa näkyvä klaffilipasto. Noin yksi kolmasosa tästä kaikesta kaappitilastani on tyhjänä. Huolimatta siitä, että säilytän kotona myös työhön liittyviä papereita ja osan ompelutarvikkeista.

Mistä olen sitten oikeasti luopunut?

Toki edelleenkin ilahdun uudesta tavarasta, mutta vielä enemmän siitä tunteesta kun kaupassa tajuaa ettei oikeasti tarvitse mitään. Olen luopunut isosta määrästä vaatteita. Tämän jälkeen on ollut muuten hauska huomata, että "minulla ei ole mitään päällepantavaa" -ongelmaa ei ole enää esiintynyt.

Olen vuoden aikana luopunut hiusteni värjäämisestä sekä hiusten muotoilutuotteista – lämpösuojia lukuunottamatta, koska kuivaan aina hiukset lämmöllä. Purkit ja purnukat ovat muutenkin vähentyneet kylpyhuoneen kaapissa ja sinne jääneet muuttuneet sisällöltään isoksi osaksi luonnontuotteiksi.

Mitä olen sitten vuonna 2018 ostanut?

Olen panostanut vuoden aikana vielä enemmän omaan hyvinvointiini. Käyn useammin hierojalla ja hoidoissa – samalla tukien myös paikallisia yrittäjiä. Otin Vilgotille passin, jotta voimme matkustaa enemmän yhdessä. Sain myös joululahjaksi toivomani Museokortin ja kuuntelen töissä kirjoja. Kuluttaminen ei siis suoranaisesti ole vähentynyt, mutta se ei kohdistu tavaraan.

Ihan ilman tavaraa ei kuitenkaan olla selvitty. Vaatteita olen ostanut lähinnä sen takia, että olen kasvanut vuoden aikana yhden vaatekoon. Vilgot on myös saanut uudet talvivaatteet – edelliset ovat kestäneet jo yli viisi vuotta. Vuoden lopulla kerkesin tilaamaan vielä uudet silmälasit – nämä valitettavasti erittäin tarpeeseen.

Vuoden ekoteko ja epäekologisin hankinta?

Vuoden ekoteko omassa kodissani on varmasti niinkin pieni asia kuin metallipillit. Olen pillien suurkuluttuja, joten tämä on tuntunut todella hyvältä ratkaisulta! Neljä metallipilliä ja pieni villainen pulloharja ovat toimineet paremmin kuin osasin odottaa.

Epäekologisin hankintani on varmasti ollut valitettavan pakollinen diesel-auto. Tämä ei ole niinkään pistänyt sydämessäni – varmaan juuri tuon todellisen tarpeen takia. Ensimmäisenä tätä pohtiessa mieleen tuli ennen joulua verstaan ostettu muovinen havukranssi valoilla. Tämä oli ainoa ostamani "jouluasia", joka toivottavasti ilahduttaa asiakkaitani sekä itseäni verstaan ovelle vielä monta joulua. Muoviseen päädyin puhtaasta laiskuudesta ja havuallergiasta (tämä ei tosin paljon siinä oven ulkopuolella olisi haitannut).

Kohtaan omassa työssäni erilaisten kalusteiden laadun, suunnittelun ja toteutuksen arvokkuuden. Myös uudempien kalusteiden kohdalla. Otan mielelläni vastaan uudempiakin korjaustöitä ja pintakäsittelyjä, koska arvostan jo olemassa olevan tavaran käyttöiän jatkamista. Hyvin valitut materiaalit ja loppuun asti ajateltu kaluste kestää käyttöä, aikaa ja on korjattavissa. Monet modernit materiaalit ja ratkaisut ovat kuitenkin valitettavan kertakäyttöisiä ja kalliita (jopa mahdottomia) korjattavaksi. Tämä tulee usein yllätyksenä myös kalusteen ostajalle. Koska tarjontaa on enemmän kuin liikaa on myös kuluttajalla haastava vastuu omille valinnoilleen.

Somessa on kohistu viimeisen vuoden aikana kauneus- ja muotivaikuttajien vastuusta esimerkkinä erityisesti nuorten ulkonäköön ja minäkuvaan. Mikä on sisutus- ja lifestyle puolen vastuu? Edustamme samoja asioita eri kategoriassa. Kannustamme enemmän tai vähemmän tietoisesti kuluttamaan – valitettavan usein tavaraan alkuperää, laatua ja tarpeellisuutta ajattelematta. Kotien sisustukset vaihtuvat sesonkien mukana ja vaikka kuinka vannomme laadukkaiden ja säästämistä vaativien designaarteiden perään tarvitsemme kuitenkin koko ajan uutta tavalla tai toisella. Kaunis ja oikein sisustettu koti toimii somessa samoin kuin täydellinen meikki tai treenattu kroppa – vain yksi tarkkaan harkittu kuvakulma ja hetki todellisuutta näkyy kuvassa. Olen itse kokenut suunnattoman huonoa omaatuntoa, kun lukija kommentoi kotini ja elämäni olevan niin kaunista sekä harmonista. Samaan aikaan somen ulkopuolella elin raskasta elämänvaihetta – kaikki oli siis kaikkea muuta kun harmonista ja hyvin.

Olen alkanut kiinnittämään huomiota erityisesti instagramin puolella sisustusta ja arkeaan jakavien ihmisten perusteluihin uuden hankinnan osuessa eteen. Kuluttava ihminen haluaa perustella hankintaa – usein eniten itselleen. Välillä kiva uusi asia kotona tai vaatekaapissa on ihan kohdallaan ja kohottaa mielialaa. Ilman todellista tarvetta tavaralla yritetään kuitenkin aina täyttää jonkin muun asian paikkaa, jota tavaralla ei ole mahdollista paikata. Tästä tulee myös helposti itseään toistava tapa, joka ei johda muuhun kuin liian vähäiseen säilytystilaan.

Ihanaa alkanutta vuotta 2019 ja kestävää kulutusta!